köli
substantiivi
-
aluksen pohjan keskellä pituussuunnassa kulkeva ulkonema
Laivan köli oli vaurioitunut karille ajon seurauksena.
Taivutus
yks. nom. köli, yks. gen. kölin, yks. part. köliä, yks. ill. köliin, mon. gen. kölien, mon. part. kölejä, mon. ill. köleihin.
Esimerkit
Veneen köli osui matalikolle.
Metsurinaiset keskustelivat kölin rakenteesta.
Köli vakautti purjevenettä.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame gielas, ruotsi köl. Englanniksi keel
Käännökset
Liittyvät sanat
nostoköli, kevytvene, kölillinen, rankaLäheisiä sanoja
köhä, kökkö, kököttää, köli, kölillinen, kölivene
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä