könninkello
substantiivi
-
perinteinen kävely- tai leikkikalusto
Lapset leikkivät könninkelloilla.
Taivutus
yks. nom. könninkello, yks. gen. könninkellon, yks. part. könninkelloa, yks. ill. könninkelloon, mon. gen. könninkellojen, mon. part. könninkelloja, mon. ill. könninkelloihin.
Esimerkit
Könninkello ilmoitti keskipäivän.
Hän ihailee vanhaa könninkelloaan päivittäin.
Könninkellon tikitys on rauhoittavaa.
Etymologia
Perustuu nimeen Könni, tunnettu kellojen valmistajana.
Käännökset
Riimisanakirja
könninkello rimmaa näiden kanssa:
sukeltajankello, harakankello, kuolemankello, peurankello, varsankello, kissankello, kirkonkello, lehmänkello
Läheisiä sanoja
köngäs, köniin, könniläinen, könninkello, köntti, könttisumma