kaakko
substantiivi
-
itää kohti suuntautuva tuuli
Kaakko tuo lämmintä ilmavirtaa.
Taivutus
yks. nom. kaakko, yks. gen. kaakon, yks. part. kaakkoa, yks. ill. kaakkoon, mon. gen. kaakkojen, mon. part. kaakkoja, mon. ill. kaakkoihin.
Esimerkit
Tuuli puhalsi kaakosta.
He matkustivat kaakkoon.
Kaakon suunta on aurinkoinen.
Etymologia
periytyy sanasta 'kagu', joka on lainaa kantagermaanista
sukulaissanat viro kagu. Englanniksi south-east
Käännökset
Liittyvät sanat
väli-ilmansuuntaLäheisiä sanoja
kaakertaa, kaakinpuu, kaakki, kaakko, kaakkoinen, kaakkoismurteet