kaarna
substantiivi
-
puun uloin suojaava kerros
Hän otti kaarnan irti puusta.
Taivutus
yks. nom. kaarna, yks. gen. kaarnan, yks. part. kaarnaa, yks. ill. kaarnaan, mon. gen. kaarnojen kaarnain, mon. part. kaarnoja, mon. ill. kaarnoihin.
Esimerkit
Koivun kaarna oli paksua ja karkeaa.
Metsässä lojui kaarnaa vanhojen puiden ympärillä.
Kaarna irtoaa helposti
Etymologia
Sanalla on suomalais-ugrilainen alkuperä ja se viittaa puun kuoreen.
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat Ltv karna. Englanniksi bark, peel
Käännökset
| englanti |
bark |
| ranska | écorce (f) |
| saksa | Borke (f) qualifier if thicker, Rinde (f) qualifier if thinner |
| kreikka | φλοιός (m) |
| unkari | kéreg |
| italia | corteccia (f), scorza (f) (dialect) |
| latina | cortex (m) (f) |
| puola | kora (f) |
| romania | scoarță |
| venäjä | кора́ (f) |
| ruotsi | bark |
Sitaatit
"Sopii sopii, aina epäillä sopii, mutta tankki se on siitä huolimatta. Mutta kas, kas kun tulee marjoja. Niin on kukkasta että. (kaarna)"
"Koitetaanpas uudelleen, vänrikki, kyllä se siitä lähtee! (kaarna)"
"Sanokaa mitä sanotte. Tankki se on. Piru. (kaarna)"
"No mikäs täällä Mitäs minä näenkään Nythän te olette vallan erehtyneet, pojat. Aijaijaijai pojat, eihän sotaa tällä tavalla käydä, eeei. Eihän tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa. (kaarna)"
"Hakkaa päälle, Pohjan Poika! (kaarna, Kariluoto)"
" Antaahan tyttö, jos se äitiinsä tulee, ja jos se taas isäänsä tulee, niin suorastaan pyytää. (kaarna)"
Liittyvät sanat
kilpikaarnaLäheisiä sanoja
kaarituki, kaarituli, kaariviiva, kaarna, kaarnakuoriainen, kaarnalaiva