kahlaaja
substantiivi
-
henkilö tai eläin, joka kahlasi vedessä tai muussa nesteessä
Lintu on innokas kahlaaja.
Taivutus
yks. nom. kahlaaja, yks. gen. kahlaajan, yks. part. kahlaajaa, yks. ill. kahlaajaan, mon. gen. kahlaajien kahlaajain, mon. part. kahlaajia, mon. ill. kahlaajiin.
Esimerkit
Kahlaaja etsii ravintoa matalassa vedessä.
Linnut
Etymologia
Perustuu verbiin 'kahlata', henkilö, joka kahlats.
Käännökset
| englanti |
dowitcher wader |
| saksa | Watvogel (m) |
| venäjä | t-needed ru |
Liittyvät sanat
lapinsirri, punakuiri, suosirri, rantasipiLäheisiä sanoja
kahisuttaa, kahjo, kahju, kahlaaja, kahlaamo, kahlata