kahle
substantiivi
-
rauta- tai metallirenkaat, jotka on suunniteltu rajoittamaan liikettä tai liikkumista
Vanki oli kahleissa.
Taivutus
yks. nom. kahle, yks. gen. kahleen, yks. part. kahletta, yks. ill. kahleeseen, mon. gen. kahleiden kahleitten, mon. part. kahleita, mon. ill. kahleisiin kahleihin.
Esimerkit
Kahle rakkauteni on kuin paikallani.
Hänen kahleensa estivät liikkumisen.
Riisuttuaan kahleensa hän oli vapaa.
Etymologia
Peräisin skandinaavisista kielistä, tarkoittaa fyysistä tai kuvaannollista rajoitusta.
Käännökset
| englanti |
tie hobble |
| saksa | Handschellen (f), Fessel (f), Fußschellen (f)-p, Band |
| kreikka | χειροπέδη (f), χειροπέδες (f)-p |
| italia | manette (f), ferri (m)-p, ceppi (m)-p, ostacoli (m)-p |
| puola | kajdanki, kajdany, okowy, pęto, pęta, więzy |
| romania | cătușe (f)-p |
| venäjä | нару́чники (m)-p, кандалы́ (f)-p, око́вы (f)-p, пу́ты (f)-p, кандалы́ (m)-p, пу́ты, у́зы (f)-p |
| ruotsi | handbojor-p, handklovar-p, fotboja |
| ranska | entrave (f), lien (m) |
| unkari | béklyó, lábbilincs, bilincs, lánc |
Slangisanakirja
-
hilut kintuissa: kahleet > vankilassa / > avioliitossa
Riimisanakirja
kahle rimmaa näiden kanssa:
ale, ginger ale, chippendale, kale, riekale, roikale, suikale, kekkale, vonkale, huiskale
Läheisiä sanoja
kahlata, kahlaus, kahlauspaikka, kahle, kahlehtia, kahlehtimaton