kaiherrus
substantiivi
-
sisäinen ahdistus tai epämukava tunne, joka johtuu turhautumisesta tai vastoinkäymisestä
Hänen sydämessään oli syvä kaiherrus.
Taivutus
yks. nom. kaiherrus, yks. gen. kaiherruksen, yks. part. kaiherrusta, yks. ill. kaiherrukseen, mon. gen. kaiherrusten kaiherruksien, mon. part. kaiherruksia, mon. ill. kaiherruksiin.
Esimerkit
Hänessä oli outoa kaiherrusta.
Kaiherrus tuntui sydämessäni.
Pieni kaiherrus mietitytti häntä.
Käännökset