kalina
substantiivi
-
kansanomainen; turha puhe
Hänellä on aina jokin kalina kerrottavanaan.
Taivutus
yks. nom. kalina, yks. gen. kalinan, yks. part. kalinaa, yks. ill. kalinaan, mon. gen. kalinoiden kalinoitten kalinain, mon. part. kalinoita, mon. ill. kalinoihin.
Esimerkit
Kalina herätti hänet keskellä yötä.
Vanha auto piti kovaa kalinaa ajettaessa.
Hän yritti selvittää kalinan lähteen.
Ja vielä kaikkien jo mentyä maata ja hiljettyä kuuluu hänen laskulautansa luisten nappulain kalina, kun hän laatii tilejänsä
Etymologia
Johdettu verbistä 'kalista', joka on ääntä kuvaava verbi.
Käännökset
Liittyvät sanat
kalkatusLäheisiä sanoja
kalikka, kalilannoite, kalilipeä, kalina, kalista, kalistaa