kallas
substantiivi
-
rantaviivan ja sen läheisyydessä olevan maa-alueen tai kallioperän osa
Hän kulki varovasti jyrkkää kallasta alas.
Taivutus
yks. nom. kallas, yks. gen. kallaksen, yks. part. kallasta, yks. ill. kallakseen, mon. gen. kallasten kallaksien, mon. part. kallaksia, mon. ill. kallaksiin.
Esimerkit
Hän käveli pitkin rantakallasta.
Kallas murtui myrskyssä.
Kallakset ovat suosittu retkeilykohde.
Tästä toisesta avioliitosta on syntynyt loistelias kirjailijamme Aino kallas
Etymologia
Ruotsin kielen sanasta kallas
halthaz, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kallas. Englanniksi shore
Käännökset
| englanti |
shore, seashore bank, riverbank bank (of a river etc.) (lv-inflection of) (sv-verb-form-inf-pass) (sv-verb-form-pre-pass) |
Riimisanakirja
kallas rimmaa näiden kanssa:
allas, telakka-allas, satama-allas, uima-allas, WC-allas, poreallas, kasteallas, pakasteallas, lohiallas, tukkiallas
Läheisiä sanoja
kalkyloida, kalkyyli, kalla, kallas, kalle, kallellaan