kallo
substantiivi
-
pääkoppa
Sain nähdä ihmisen kallon museossa.
Taivutus
yks. nom. kallo, yks. gen. kallon, yks. part. kalloa, yks. ill. kalloon, mon. gen. kallojen, mon. part. kalloja, mon. ill. kalloihin.
Esimerkit
Kallo suojaa aivoja.
Hänen kallo murtui onnettomuudessa.
Luilla on tärkeä tehtävä kallossa.
Etymologia
Kallo liittyy koko pään luurankoon ja termi periytyy indoeurooppalaisista kielistä, kuten latinan 'calva'.
skallo, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kolju, pohjoissaame gallu, ruotsi skalle. Englanniksi skull
Käännökset
| englanti |
caput dome skull cranium |
| ranska | crâne (m) |
| saksa | Schädel (m), Kranium |
Slangisanakirja
-
pää / ymmärrys : Eiks sun kalloos mahu, et se on / et me ollaan bänks?
-
kallonkutistaja: psykiatri / terapeutti / yms : Ja mähän en kyl millekää kallonkutistajalle lähe!
Sanonnat
"Kun illalla pullo kallistuu niin aamulla kallo pullistuu."
"Vahinko ei tule kallo keulassa."
Liittyvät sanat
kranio-, pääkoppa, pääluu, kallollinen, Warkanyn oireyhtymäLäheisiä sanoja
kallistus, kallistuskulma, kallistuvakorinen, kallo, kallokuva, kallollinen