kamara
substantiivi
-
irtoa maan pintakerros, joka sisältää orgaanista ainetta ja on alttiina sään vaikutuksille
Maan kamara on jäässä talven kylmyydestä.
Taivutus
yks. nom. kamara, yks. gen. kamaran, yks. part. kamaraa, yks. ill. kamaraan, mon. gen. kamaroiden kamaroitten kamarain, mon. part. kamaroita, mon. ill. kamaroihin.
Esimerkit
Maan kamara oli kuiva ja kova.
He kääntelivät kamaran päästäkseen siemeniin.
Kasvit ovat syvällä kamaran alla.
Etymologia
Johdettu suomalaisesta sanastosta, tarkoittaa maata tai sen ylintä kerrosta.
kantaurali kama; sukulaissanat viro kamar, unkari ham (epithelium). Englanniksi layer
Käännökset
| englanti |
bacon rind |
Läheisiä sanoja
kamalasti, kamaluus, kamana, kamara, kamari, kamarifilosofia