kampitus
substantiivi
-
Teko tai tilanne, jossa joku kompastuu tai kaatuu tahallisesti
Tuomari tuomitsi kampituksen rangaistuspotkulla.
Taivutus
yks. nom. kampitus, yks. gen. kampituksen, yks. part. kampitusta, yks. ill. kampitukseen, mon. gen. kampitusten kampituksien, mon. part. kampituksia, mon. ill. kampituksiin.
Esimerkit
Kampitus aiheutti rangaistuksen pelissä.
Hänen kampituksensa oli tehokas.
Kampitusta pidetään yleensä vaarallisena.
Käännökset
Slangisanakirja
-
strogari
Liittyvät sanat
kamppausLäheisiä sanoja
kampiakseli, kampikammio, kampittaa, kampitus, kamppailla, kamppailu