kantakieli

substantiivi

1. peruskieli, jota käytetään viestintään ja joka on oppinut ensimmäisenä

   Hänen kantakieli on suomi, mutta hän puhuu myös englantia ja ruotsia sujuvasti.

Taivutus

yks. nom. kantakieli, yks. gen. kantakielen, yks. part. kantakieltä, yks. ill. kantakieleen, mon. gen. kantakielten kantakielien, mon. part. kantakieliä, mon. ill. kantakieliin.

Synonyymisanakirja

kantakieli

1. alkuperäiskieli, ursprache.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kantakieli yhdistää heimon jäseniä.
Hän opiskeli kantakieltä yliopistossa.
Kantakielen säilyminen on tärkeää kulttuurille.

Käännökset

Riimisanakirja

kantakieli rimmaa näiden kanssa:

ruskeakieli, kansliakieli, kirjakieli, sekakieli, virkakieli, salakieli, kapulakieli, viittomakieli, satakieli, metakieli

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kantakahvila, kantakappi, kantakaupunki, kantakieli, kantakirja, kantakirjalehmä