kantata
substantiivi
-
laaja, usein orkesterin säestyksellä esitettävä musiikkiteos, jossa on sekä instrumentaali- että laulettuja osuuksia
Mozartin kantata Exsultate, Jubilate on erittäin tunnettu.
Taivutus
yks. nom. kantata, yks. gen. kanttaan, yks. part. kanttasi, yks. ill. kanttaisi, mon. gen. kantatkoon, mon. part. kantannut, mon. ill. kantattiin.
Esimerkit
Hän osaa kantata painavaa säkkiä.
Tarvitset taitoa osata kantata oikein.
Sekatyömies kantasi kaikki laatikot yksin.
Etymologia
Peräisin sanasta 'kanta' (perus-, alku-) ja verbin johdannainen.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä to edge (gloss) puhekieltä cantata (io-form of) |
Läheisiä sanoja
kantasormus, kantasuomalainen, kantasuomi, kantata, kantatie, kantatila