kapi
substantiivi
-
eläinten ihotauti, erityisesti koirilla ja kissoilla, jota aiheuttaa rasti
Koirallani on kapi.
Taivutus
yks. nom. kapi, yks. gen. kapin, yks. part. kapia, yks. ill. kapiin, mon. gen. kapien, mon. part. kapeja, mon. ill. kapeihin.
Esimerkit
Koiralla havaittiin kapi eläinlääkärin tarkastuksessa.
Kapi on tarttuva ihosairaus eläimillä.
Metsäkauriilla on ollut kapia alueella.
Etymologia
Vanhasta suomalaisesta sanasta merkitsevä syyhy tai ihotauti kuningaskavikkeilla.
skabi, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi skabb. Englanniksi scab
Käännökset
| englanti |
mange |
| ranska | gale (f) |
| saksa | Krätze (f), Räude (f), Grind (m), Skabies (f), Tierräude (f) |
| italia | scabbia (f), rogna (f) |
| puola | świerzb (m) |
| romania | jigodie, râie, scabie |
| venäjä | чесо́тка (f) |
| ruotsi | skabb |
Slangisanakirja
-
kapiainen: armeijan kantahenkilö : Joku kapiainen tuli aukoo siihen suutaan.
-
kapinen: huonokuntoinen
Läheisiä sanoja
kapeus, kapeuttaa, kapeutua, kapi, kapiainen, kapillaari