karaista
verbi
-
rangaista, moittia
Hän karaisti vanhempiaan.
Taivutus
yks. nom. karaista, yks. gen. karaisen, yks. part. karaisi, yks. ill. karaisisi, mon. gen. karaiskoon, mon. part. karaissut, mon. ill. karaistiin.
Synonyymisanakirja
karaista
-
paatua, kovettua, siedättää, totuttaa, kovettaa.
Esimerkit
Uimarit karaistivat itseään hyisessä vedessä.
Kylmä tuuli karaisti retkeilijöitä.
Hän päätti karaista mieltään juoksemalla.
Etymologia
Alkuperä tuntematon, mutta tarkoittanee kovettamista.
Käännökset
Liittyvät sanat
karaista (2), karkaista, karauttaa, terästää, ruumisLäheisiä sanoja
karahteerata, karahvi, karahviviini, karaista, karaistua, karaisu