karautella

verbi

1. ajaa tai liikkua kovaäänisesti

   Hän karautteli ympäri kaupunkia moottoripyörällään.

Taivutus

yks. nom. karautella, yks. gen. karauttelen, yks. part. karautteli, yks. ill. karauttelisi, mon. gen. karautelkoon, mon. part. karautellut, mon. ill. karauteltiin.

Synonyymisanakirja

karautella

1. ajella.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

He karauttelivat hevosilla pitkin maaseutua.
Hän karautteli autoaan ympäri kaupunkia piristäen päiväänsä.
Karauttelua pitkin rantatietä oli vapauttavaa.

Käännökset

Riimisanakirja

karautella rimmaa näiden kanssa:

autella, kohautella, kajautella, muljautella, sujautella, sinkautella, roiskautella, ruiskautella, letkautella, paukautella

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

karateisku, karateka, karatepotku, karautella, karauttaa, karavaanari