karheikko
substantiivi
-
maasto tai maisema, joka on täynnä kiviä tai kallioita
Auto navigoi vaivalloisesti karheikon läpi.
-
Eräs golfkentän osa
Esimerkit
Metsän reunan karheikko oli tiheän aluskasvillisuuden peitossa.
Hirvet piileskelivät karheikossa.
Karheikko tarjosi suojaa monille linnuille.
Marjastajat välttivät kulkemasta karheikon läpi.
Tuuli kiersi karheikon ylle
Etymologia
Suomalainen, 'karhea' tarkoittaa epätasaista ja karkea-aluetta.
Käännökset
afrikaansalbaniaarabiabulgariaenglantiespanjagaliciaHaitian Creolehepreahindihollantiiiriindonesiaislantiitaliajapanijiddiškatalaanikiinakoreakreikkakroatiakymrilatvialiettuamakedoniamalaijimaltanorjapersiaportugalipuolaranskaromaniaruotsisaksaserbiaslovakiasloveniaswahilitagalogtanskathaitsekkiturkkiukrainaunkarivalkovenäjävenäjävietnamviro
Läheisiä sanoja
karhea, karheapintainen, karheasti, karheikko, karhenne, karhennos