kari
substantiivi
-
kivikko tai kivinen maa meressä tai järvessä
Laiva ajoi karille.
Taivutus
yks. nom. kari, yks. gen. karin, yks. part. karia, yks. ill. kariin, mon. gen. karien, mon. part. kareja, mon. ill. kareihin.
Esimerkit
Kari näkyi merenpinnan alla.
Laiva törmäsi kariin myrskyssä.
Purjehtijat varovat kareja.
Etymologia
Tulee suoraan skandinaavisista kielistä
sukulaissanat pohjoissaame garggu. Englanniksi boulder
Käännökset
englanti |
pitfall |
Sanonnat
"Merimiehen vaimo toivoi: -Tule, kari, pian mereltä."
Riimisanakirja
kari rimmaa näiden kanssa:
maakari, paakari, salakari, pakari, kveekari, pekari, suihkari, keikari, leikari
Liittyvät sanat
curry, salakari, vedenalainenLäheisiä sanoja
karhuntalja, karhunvatukka, karhuta, kari, karibu, karies