karukko

substantiivi

1. kasvi- tai eläinlajien köyhä alue tai yhteisö

   "Tundra on esimerkki karukosta."

Taivutus

yks. nom. karukko, yks. gen. karukon, yks. part. karukkoa, yks. ill. karukkoon, mon. gen. karukkojen karukoiden karukoitten, mon. part. karukkoja karukoita, mon. ill. karukkoihin karukoihin.

Esimerkit

Karukko leviää metsän laidoilla.
Hän tutki karukon kasvillisuutta.
Karukko on haastava ympäristö kasveille.

Käännökset

Riimisanakirja

karukko rimmaa näiden kanssa:

ukko, pikku-ukko, tikku-ukko, joulu-ukko, huru-ukko, tonttu-ukko, kuu-ukko, puu-ukko, aukko, hiha-aukko

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kartuttaa, kartutus, karu, karukko, karukkokangas, karuselli