kaukopuhelu
substantiivi
-
puhelu, joka soitetaan toiseen kaupunkiin tai maahan
Soitin kaukopuhelun serkulleni, joka asuu ulkomailla.
Taivutus
yks. nom. kaukopuhelu, yks. gen. kaukopuhelun, yks. part. kaukopuhelua, yks. ill. kaukopuheluun, mon. gen. kaukopuhelujen kaukopuheluiden kaukopuheluitten, mon. part. kaukopuheluja kaukopuheluita, mon. ill. kaukopuheluihin.
Esimerkit
Soitin kaukopuhelun ystävälleni Yhdysvaltoihin.
Kaukopuhelut olivat ennen kalliita ja harvinaisia.
Nykyään kaukopuhelu onnistuu helposti internetin kautta.
Etymologia
koostuu sanoista 'kauko' (etäisyys) ja 'puhelu' (keskustelu puhelimitse)
Käännökset
| englanti |
toll call long distance, long-distance call, trunk call |
Riimisanakirja
kaukopuhelu rimmaa näiden kanssa:
puhelu, ulkolinjapuhelu, virkapuhelu, matkapuhelu, vastapuhelu, lähipuhelu, välipuhelu, satelliittipuhelu, ulkomaanpuhelu, kaksinpuhelu
Liittyvät sanat
ulkolinjapuhelu, käsivälitteinenLäheisiä sanoja
kaukoparantaja, kaukopartio, kaukopartiointi, kaukopuhelu, kaukoputki, kaukorakastuminen