keilailu
substantiivi
-
aktiviteetti, jossa heitetään palloa keilojen kaatamiseksi
Keilailu on hyvää ajanviettoa.
Taivutus
yks. nom. keilailu, yks. gen. keilailun, yks. part. keilailua, yks. ill. keilailuun, mon. gen. keilailujen keilailuiden keilailuitten, mon. part. keilailuja keilailuita, mon. ill. keilailuihin.
Esimerkit
Keilailu on suosittua kaikenikäisille.
Hänen kiinnostuksensa keilailuun kasvaa.
Keilailu oli hauskaa ajanvietettä.
Etymologia
Toiminta, jota 'keilailla' kuvaa.
Käännökset
Läheisiä sanoja
keilaaja, keilahalli, keilailla, keilailu, keilailukilpailu, keilailurata