keilapeli
substantiivi
-
peli, jossa heitetään palloa keilojen kaatamiseksi
Lapsi pelaa keilapeliä ensimmäistä kertaa.
Taivutus
yks. nom. keilapeli, yks. gen. keilapelin, yks. part. keilapeliä, yks. ill. keilapeliin, mon. gen. keilapelien, mon. part. keilapelejä, mon. ill. keilapeleihin.
Esimerkit
Keilapeli oli hauska iltapäivänvietto.
Keilapelissä hän paransi suoritustaan.
Keilapeli Ilonaksi kesti tunnin.
Etymologia
Yhdistelmä 'keila'- ja 'peli'-sanoista, keilailu pelinä.
Käännökset
| englanti |
ninepins, skittles tenpin bowling |
Läheisiä sanoja
keilakilpailu, keilapallo, keilapatteri, keilapeli, keilarata, keilata