kelkka

substantiivi

  1. liukuväline laskemista varten

    Hän laski mäkeä kelkalla.
Taivutus

yks. nom. kelkka, yks. gen. kelkan, yks. part. kelkkaa, yks. ill. kelkkaan, mon. gen. kelkkojen kelkkain, mon. part. kelkkoja, mon. ill. kelkkoihin.

Synonyymisanakirja

kelkka

  1. reki, ahkio, tarjotin.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Lapset rakensivat lumikelkan.
Kelkka liukui alas mäkeä nopeasti.
Kelkka jäi jumiin syvään lumeen.

Etymologia

Alun perin germaaninen lainasana, mahdollisesti kantagermaanin sanasta *kelkan. Kelkka tarkoittaa liukuvälinettä, jota käytetään erityisesti lumella.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro kelk, pohjoissaame gielka, ruotsi kälke. Englanniksi sled

Slangisanakirja

  • stigailee: kelkkailla

  • tseli : Tselillä mentii Hämiksen yli … ei me fiudeja pelätty.

Riimisanakirja

kelkka rimmaa näiden kanssa:

mahakelkka, napakelkka, purjekelkka, moottorikelkka, vesikelkka, suksikelkka, rattikelkka, maalarinkelkka, ohjaskelkka

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

mahakelkka, moottorikelkka, suksikelkka, ohjaskelkka, vesikelkka

Läheisiä sanoja

keljusti, keljuttaa, keljuus, kelkka, kelkkailija, kelkkailla

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro