kellotaulu
substantiivi
-
osa kelloa, jossa numerot ja viisarit sijaitsevat
Kellotaulu oli kullattu.
Taivutus
yks. nom. kellotaulu, yks. gen. kellotaulun, yks. part. kellotaulua, yks. ill. kellotauluun, mon. gen. kellotaulujen, mon. part. kellotauluja, mon. ill. kellotauluihin.
Esimerkit
Vanhan kellon kellotaulu oli upea.
Hän ei osaa lukea kellotaulusta aikaa.
Kellotaulu näyttää selvästi kaikki numerot.
Etymologia
Yhdiste sanoista 'kello' ja 'taulu', viittaa kellon näkyvään osaan, johon osoittimet kiinnittyvät.
Käännökset
Riimisanakirja
kellotaulu rimmaa näiden kanssa:
turisti-informaatiotaulu, kuviotaulu, valotaulu, numerotaulu, kieltotaulu, kertotaulu
Liittyvät sanat
itsevalaiseva, tauluLäheisiä sanoja
kellosepänliike, kellotaajuus, kellotapuli, kellotaulu, kellotorni, kellottaa