kenokaula
substantiivi
-
henkilö, jonka kaula on kenossa tai vinossa
Kenokaula sai nimensä epätavallisesta asennostaan.
Taivutus
yks. nom. kenokaula, yks. gen. kenokaulan, yks. part. kenokaulaa, yks. ill. kenokaulaan, mon. gen. kenokaulojen kenokaulain, mon. part. kenokauloja, mon. ill. kenokauloihin.
Esimerkit
Kenokaula on luonteenomainen piirre.
Lintu osoittautui olevan kenokaula.
Hän kulki kenokaulana koko päivän.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kennokakku, kennomainen, kennosto, kenokaula, kenokaulainen, kenollaan