kerta

substantiivi

  1. jotain tapahtumaa tai toimintaa määräävä tai kuvaava yksikkö

    Olen nähnyt sen elokuvan vain kerran.
Taivutus

yks. nom. kerta, yks. gen. kerran, yks. part. kertaa, yks. ill. kertaan, mon. gen. kertojen kertain, mon. part. kertoja, mon. ill. kertoihin.

Synonyymisanakirja

kerta

  1. tapaus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän kävi siellä ensimmäistä kertaa.
Se oli ensimmäinen kerta

Etymologia

Tulee muinaisgermaanisesta 'kertha', joka tarkoittaa tilaisuutta tai tapahtumaa.

kerda, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro kord, pohjoissaame geardi, muinaispreussi kerdan. Englanniksi time

Slangisanakirja

  • latinki: kerta-annos, esim spermaa

Sanonnat

"Anna olla laitimmainen kerta, kun teen näin."

"Jos kerta mikään ei tartu TEFLONIIN, niin miten se saadaan tarttumaan pannuun?."

"Kerta kiellon päälle Vaan miksi lopettaa siihenkään?."

"Kerta kiellon päälle."

"Kerta pensaassa vastaa kahta käteen (Seinäkirjoitus)."

Riimisanakirja

kerta rimmaa näiden kanssa:

alakerta, satakerta, purjekerta, vaatekerta, alusvaatekerta, monikerta, äänikerta, huuliäänikerta, huiluäänikerta

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kerta-astia, kerta-annos, kaikkiaan, ehdottomasti, kerroin

Läheisiä sanoja

kerskua, kerskuja, kerskuri, kerta, kerta kaikkiaan, kerta-annos

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro