ketkale
substantiivi
-
kelvoton, epärehellinen tai ilkeä ihminen
Hän on surullisenkuuluisa ketkale.
Taivutus
yks. nom. ketkale, yks. gen. ketkaleen, yks. part. ketkaletta, yks. ill. ketkaleeseen, mon. gen. ketkaleiden ketkaleitten, mon. part. ketkaleita, mon. ill. ketkaleisiin ketkaleihin.
Esimerkit
Tuo mies on todellinen ketkale! En luota ketkaleeseen pätkääkään.
Hän yritti myydä ketkaleena väärennettyjä tuotteita.
Etymologia
Peräisin länsimurteista, tarkoittaa epärehellistä tai ilkeää henkilöä.
Käännökset
| englanti |
scoundrel |
Riimisanakirja
ketkale rimmaa näiden kanssa:
Läheisiä sanoja
ketjuvetoinen, ketjuvälityksinen, ketjuvälitys, ketkale, ketku, ketlaaja