kettu
substantiivi
-
petoeläin, joka kuuluu koiraeläinten heimoon
Näin ketun juoksevan metsässä." "kettufarmi
Taivutus
yks. nom. kettu, yks. gen. ketun, yks. part. kettua, yks. ill. kettuun, mon. gen. kettujen, mon. part. kettuja, mon. ill. kettuihin.
Esimerkit
Kettu juoksi pellon poikki.
Näin tänään metsässä ketun.
Kettu on viisas eläin.
Etymologia
Peräisin muinaisskandinaavisesta sanasta 'kettr', joka tarkoittaa kettua.
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat muinaispreussi katto (kissa). Englanniksi fox
Käännökset
Sanonnat
"Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista."
"Happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista."
"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista."
"Hyvä kettu ei koskaan syö naapurin kanoja."
"Jokainen kettu kantaa häntäänsä omalla tavallaan (Ranskalainen)."
Riimisanakirja
kettu rimmaa näiden kanssa:
hopeakettu, tarhakettu, platinakettu, punakettu, napakettu, sinikettu, yhteenlaskettu, kehäkettu
Liittyvät sanat
repolainen, tarhakettu, punakettu, tarhata, hopeakettuLäheisiä sanoja
ketterästi, kettinki, ketto, kettu, kettufarmi, kettujahti