kevät
substantiivi
-
vuodenajaksi, joka seuraa talvea ja edeltää kesää
Kevät on kaunis aika vuodesta.
Taivutus
yks. nom. kevät, yks. gen. kevään, yks. part. kevättä, yks. ill. kevääseen, mon. gen. keväiden keväitten, mon. part. keväitä, mon. ill. keväisiin keväihin.
Esimerkit
Kevät on suosikkivuodenaikani.
Kevät tuo mukanaan valon ja lämmön.
Puutarha herää eloon keväällä.
Etymologia
alkuperä muinaissuomalainen, viittaa vuoden aikaan jolloin lumi alkaa sulaa ja luonto herää eloon
suomalais-volgalainen kengä; sukulaissanat viro kevad, karjala kevjat. Englanniksi springtime
Käännökset
Sanonnat
"Kevät keikkuen tulevi."
"Kevät on tullut sano poika kun pihamaalla kaksikerroksisen kissan näki."
"Kevättä kynttelistä(Kevät alkaa kynttilän päivästä)."
"Mitäpitempi Matin parta räystäässä riippuu, sitä pitemmäksi kevät venyi."
"Nuoruus on kuin kevät, ylimainostettu kausi – Samuel Butler."
Riimisanakirja
kevät rimmaa näiden kanssa:
tulvakevät, varhaiskevät, alkukevät, loppukevät
Liittyvät sanat
vernaalinen, keväisin, ajallaan, piippo, rypsi