kide
substantiivi
-
aineen pieni, usein monimuotoinen ja kiinteä osa
Suola on kiteistä ainetta.
Taivutus
yks. nom. kide, yks. gen. kiteen, yks. part. kidettä, yks. ill. kiteeseen, mon. gen. kiteiden kiteitten, mon. part. kiteitä, mon. ill. kiteisiin kiteihin.
Synonyymisanakirja
kide
-
osatekijä, aineosa, elementti, rakenneosa, komponentti.
Esimerkit
Kide kimalteli auringossa.
Hän tutki jään rakennetta ja siellä oli erikoisia kiteitä.
Tämä mineraali muodostaa upeita kiteitä.
Etymologia
Suomen sana, joka juontaa juurensa germaanisesta kantasanasta, liittyen aineen kiinteään, kiteiseen muotoon.
suomalais-volgalainen kice. Englanniksi crystal
Käännökset
Slangisanakirja
-
kiddari: kidekone (radio)
Riimisanakirja
kide rimmaa näiden kanssa:
nestekide, lumikide, vuorikide, kvartsikide, kaksoskide, jääkide
Liittyvät sanat
kristalli, rombinen, monisärmäinen, kuusitahkoinen, hile