kieleke
substantiivi
-
rakennuksen tai maaston osa, joka ulottuu ulos taikka kielekkeen muotoinen alue tai aines
Kävelimme kielekkeelle ihailemaan maisemia.
Taivutus
yks. nom. kieleke, yks. gen. kielekkeen, yks. part. kielekettä, yks. ill. kielekkeeseen, mon. gen. kielekkeiden kielekkeitten, mon. part. kielekkeitä, mon. ill. kielekkeisiin kielekkeihin.
Esimerkit
Rotkossa oli vaarallinen kieleke.
Turistit katselivat merelle kielekkeeltä.
Kieleke antoi upeat näköalat maisemaan.
Käännökset
| englanti |
spur ledge jut projection knife |
| saksa | Sims (m), Band, Felsband, Felsvorsprung (m), Vorsprung (m), Kante (f), Platte (f), Felsplatt (f), Stufe (f), Überhang (m), Rücken (m) |
| italia | cengia (f), stralpo (m), ciglio (m), orlo (m), cima (f) |
| venäjä | вы́ступ (m), усту́п (m), край (m) |
| ranska | saillie (f) |
| puola | występ (m) |
Liittyvät sanat
protuberanssi, pykä, kielekkeinen, niemeke, ponttiLäheisiä sanoja
kiekuna, kiekura, kiekurainen, kieleke, kielekkeinen, kielellinen