kierrin
substantiivi
-
työkalu, joka kiertää tai vääntää jotakin
Käytin kirrintä saadakseni ruuvin irti seinästä.
Taivutus
yks. nom. kierrin, yks. gen. kiertimen, yks. part. kierrintä, yks. ill. kiertimeen, mon. gen. kiertimien kierrinten, mon. part. kiertimiä, mon. ill. kiertimiin.
Esimerkit
Kierrin sopii erilaisten osien kiinnittämiseen.
Hän valitsi sopivan kiertimen työkalupakistaan.
Kierrin mahdollisti tarkan ja turvallisen kiinnityksen.
Etymologia
Juontuu verbistä 'kiertää', viittaa valmiseen työkaluun kierteen tekemiseen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kierretyökalu, kierreura, kierrevatkain, kierrin, kierroksittain, kierros