kiila
substantiivi
-
kilpeä muistuttava esine, joka asetetaan kahden asian väliin estämään niiden liikkumista
Käytin kiilaa estämään oven sulkeutumista.
Taivutus
yks. nom. kiila, yks. gen. kiilan, yks. part. kiilaa, yks. ill. kiilaan, mon. gen. kiilojen kiilain, mon. part. kiiloja, mon. ill. kiiloihin.
Synonyymisanakirja
kiila
-
pönkkä, kapeneva kaistale, kolmiomainen kaistale.
Esimerkit
Puinen kiila tarvitaan oven tueksi.
Hän löysi vanhan kiilan autotallista.
Keila on kuin kiila muodoltaan.
Etymologia
Alun perin ruotsin kielestä 'kil'
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ruotsi kil. Englanniksi wedge
Käännökset
| englanti |
wedge shim gore gusset |
| kreikka | τσόντα (f), σφήνα (f), σμήνος |
| italia | gherone (m), linguetta (f), cuneo (m), bietta (f), zeppa (f), fermaporta (m) qualifier doorstop, spicchio |
| ranska | coin (m) qualifier (f)or splitting something, cale (f) qualifier (f)or stopping something from moving, part (m), morceau (m), quartier (m), flèche (f), case (f) |
| saksa | Keil (m), Weck (m), Stück |
| unkari | ék |
| latina | cuneus (m) |
| puola | klin (m), kawałek (m) |
| romania | pană (f), felie (f) |
| venäjä | клин (m) |
| ruotsi | kil, bit, tunga, spets |
Slangisanakirja
-
kiilaa: etuilla / ohittaa jonossa / tulla mukaan neg. : Hei muija, onks sun ihan pakko kiilaa?
Liittyvät sanat
suudeLäheisiä sanoja
kiikunta, kiikutella, kiikuttaa, kiila, kiilahihna, kiilakivi