kiille
substantiivi
-
mineraali, jolla on erittäin kiiltävä pinta
Hän keräsi hienon kokoelman kiillekiviä.
Taivutus
yks. nom. kiille, yks. gen. kiilteen, yks. part. kiillettä, yks. ill. kiilteeseen, mon. gen. kiilteiden kiilteitten, mon. part. kiilteitä, mon. ill. kiilteisiin kiilteihin.
Synonyymisanakirja
kiille
-
lasite, hammaskiille, gelatiini, hammaskiille.
Esimerkit
Kiven pinta kiilteli kiillettä.
Hän ihasteli kiiltävää kiillekerrosta.
Kiille antaa kivelle erityisen ilmeen.
Käännökset
| englanti |
luster mica enamel |
| ranska | mica (m), émail (m) |
| saksa | Glimmer (m), Zahnschmelz (m), Schmelz (m), Steinkohle (f) |
| kreikka | μαρμαρυγίας (m), αδαμαντίνη (f) |
| italia | mica (f), smalto (m) |
| venäjä | слюда́ (f), эма́ль (f) |
| puola | szkliwo (m) |
| ruotsi | emalj |
Liittyvät sanat
emali, kiilleliuske, katinkulta, suomuLäheisiä sanoja
kiilaus, kiilautua, kiiliäinen, kiille, kiillegneissi, kiilleliuske