kiillottaa
verbi
-
hankata jotakin kiiltäväksi
Hän kiillotti hopealusikat perhejuhlaa varten.
Taivutus
yks. nom. kiillottaa, yks. gen. kiillotan, yks. part. kiillotti, yks. ill. kiillottaisi, mon. gen. kiillottakoon, mon. part. kiillottanut, mon. ill. kiillotettiin.
Esimerkit
Täytyy kiillottaa kengät edustuskuntoon.
Hän päätti kiillottaa vanhat hopeaesineet.
Kiillotan auton joka viikko.
Etymologia
Katso kiiltää; sukulaissanat pohjoissaame geallat. Englanniksi polish
Käännökset
| englanti |
buff, burnish, furbish gloss dress |
| ranska | polir |
| saksa | polieren, bohnern |
| kreikka | γυαλίζω, λουστράρω |
| unkari | kifényesít, políroz |
| italia | lucidare, levigare, lustrare, brillantare |
| latina | polio, tergeo, expolio, levigo |
| puola | polerować, wygładzać |
| venäjä | qualifier reflective surface полирова́ть, qualifier (m)atte surface шлифова́ть, полирова́ть, наводи́ть гля́нец, чи́стить qualifier shoes |
| ruotsi | polera, putsa, blanka |
| romania | lustrui |
Slangisanakirja
-
jynssää: kiillottaa / puhdistaa : Jynssää ne nyt kondikseen.
-
plankkaa / lankkaa: kiillottaa kenkiä : Plankkaa noi mun frendin pläägät kans.
-
puleeraa
Riimisanakirja
kiillottaa rimmaa näiden kanssa:
valottaa, alivalottaa, ylivalottaa, helottaa, pelottaa, kailottaa, piilottaa, kilottaa, hoilottaa, loilottaa
Liittyvät sanat
puunata, puleerata, lankata, vahataLäheisiä sanoja
kiilloke, kiillote, kiillotin, kiillottaa, kiillottua, kiillotus