kiiltää
verbi
-
heijastaa valoa sileältä pinnalta niin, että näyttää kiiltävältä
Hänen silmänsä kiiltävät onnesta.
Taivutus
yks. nom. kiiltää, yks. gen. kiillän, yks. part. kiilsi, yks. ill. kiiltäisi, mon. gen. kiiltäköön, mon. part. kiiltänyt, mon. ill. kiillettiin.
Synonyymisanakirja
kiiltää
-
kiilua, säihkyä, kimaltaa, kimmeltää, hehkua, loistaa, säteillä, välkehtiä, heijastaa.
Esimerkit
Kuu kiiltää kirkkaana taivaalla.
Metallin pinta alkoi kiiltää auringossa.
Hänen kenkänsä kiiltävät puhtauttaan.
Etymologia
sukulaissanat pohjoissaame gildit. Englanniksi shine
Käännökset
englanti |
shine glisten, glitter |
ranska | briller, luire |
kreikka | λάμπω, γυαλίζω, |
venäjä | блесте́ть impf, блесну́тьf, сверка́ть impf, сверкну́тьf, блесте́ть, сия́ть |
saksa | glitzern, glänzen |
puola | błyszczeć, błyszczeć się, lśnić, połyskiwać |
ruotsi | glittra, blänka, glänsa, reflektera |
italia | risplendere |
latina | nitere |
Sanonnat
"Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää."
"Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää."
"Kiiltää kuin juutalaisen munat."
"Kiiltää kuin kamelin kyrpä aamunkoitteessa."
Riimisanakirja
kiiltää rimmaa näiden kanssa:
edeltää, viheltää, äheltää, säheltää, kieltää, mieltää, mökeltää, imeltää, temmeltää, kimmeltää
Liittyvät sanat
helmeillä, hohtaa, välkkyäLäheisiä sanoja
kiiltäväkarvainen, kiiltävälehtinen, kiiltäväpintainen, kiiltää, kiilu, kiilua