kiinnike
substantiivi
-
rakennuselementti, jolla jotakin kiinnitetään
Hän osti uuden kiinnikkeen peiliä varten.
Taivutus
yks. nom. kiinnike, yks. gen. kiinnikkeen, yks. part. kiinnikettä, yks. ill. kiinnikkeeseen, mon. gen. kiinnikkeiden kiinnikkeitten, mon. part. kiinnikkeitä, mon. ill. kiinnikkeisiin kiinnikkeihin.
Esimerkit
Kiinnikkeet pitävät rakenteet paikallaan.
Kiinnike irtosi käytössä.
Tarvitsemme lisää kiinnikkeitä.
Etymologia
Johdos sanasta 'kiinni', tarkoittaa esinettä tai osaa, joka pitää jonkin paikallaan.
Käännökset
Liittyvät sanat
adherenssi, adheesioLäheisiä sanoja
kiinni, kiinnikasvama, kiinnikasvettuma, kiinnike, kiinniolo, kiinniotto