kiljunta
substantiivi
-
äänekäs ja terävä huuto tai melu
Hetken ajan kuului vain eläinten kiljunta.
Taivutus
yks. nom. kiljunta, yks. gen. kiljunnan, yks. part. kiljuntaa, yks. ill. kiljuntaan, mon. gen. kiljuntojen kiljuntain, mon. part. kiljuntoja, mon. ill. kiljuntoihin.
Synonyymisanakirja
kiljunta
-
kiljaisu, huuto, kirkaisu, rääkäisy, kiljahdus, kirskunta, kirskahdus.
Esimerkit
Äkillinen kiljunta säikäytti kaikki.
Hän päästi korkean kiljunnan.
Kiljunta kuului yllättävän kauas.
Käännökset
Riimisanakirja
kiljunta rimmaa näiden kanssa:
tajunta, alitajunta, piilotajunta, leijunta, huojunta, karjunta, horjunta, torjunta, matalatorjunta
Läheisiä sanoja
kiljua, kiljuhanhi, kiljukotka, kiljunta, kiljuva, kilkattaa