kinailu
substantiivi
-
pientä, usein turhauttavaa riitaa tai väittelyä
Heidän kinailunsa leluista saa minut hulluksi.
Taivutus
yks. nom. kinailu, yks. gen. kinailun, yks. part. kinailua, yks. ill. kinailuun, mon. gen. kinailujen kinailuiden kinailuitten, mon. part. kinailuja kinailuita, mon. ill. kinailuihin.
Esimerkit
Kinailu vei heiltä paljon aikaa.
Kinailu oli täysin turhaa.
Heidän kinailunsa häiritsi muita.
Käännökset
Liittyvät sanat
kinasteluLäheisiä sanoja
kimurantti, kina, kinailla, kinailu, kinastella, kinastelu