kinkerit
substantiivi
-
luterilainen seurakuntakokous tai raamattuluokka
Käyn kirkossa ja kinkereillä säännöllisesti.
Taivutus
, mon. gen. kinkerien kinkereiden kinkereitten, mon. part. kinkerejä kinkereitä, mon. ill. kinkereihin.
Esimerkit
Kinkerit järjestettiin joka talvella.
Kinkereiden ohjelma oli monipuolinen.
Hän osallistui kaikkiin kinkereihin innolla.
Käännökset
Sanonnat
"Pättii siinä kinkerit pitteä."