kirahdus
substantiivi
-
lyhyt, terävä ääni, jonka esimerkiksi metalli tai puu voi tehdä
Ovi avautui pienellä kirahduksella.
Taivutus
yks. nom. kirahdus, yks. gen. kirahduksen, yks. part. kirahdusta, yks. ill. kirahdukseen, mon. gen. kirahdusten kirahduksien, mon. part. kirahduksia, mon. ill. kirahduksiin.
Esimerkit
Hän päästi lyhyen kirahduksen yllätyksestä.
Kirahdus oli kuultavissa huoneen toiselle puolelle.
Livessä kuului hiljainen kirahdus
Käännökset
Riimisanakirja
kirahdus rimmaa näiden kanssa:
karahdus, narahdus, parahdus, hairahdus, lirahdus, pirahdus, sirahdus, tirahdus, korahdus
Läheisiä sanoja
kipupumppu, kipuraha, kipusisko, kirahdus, kirahtaa, kirahvi