kirkkokunta

substantiivi

  1. uskonnon tai kirkon osa, joka jakaa tietyn uskomuksen tai käytänteen

    Hän kuuluu katoliseen kirkkokuntaan.
Taivutus

yks. nom. kirkkokunta, yks. gen. kirkkokunnan, yks. part. kirkkokuntaa, yks. ill. kirkkokuntaan, mon. gen. kirkkokuntien kirkkokuntain, mon. part. kirkkokuntia, mon. ill. kirkkokuntiin.

Synonyymisanakirja

kirkkokunta

  1. uskonlahko, uskontokunta, tunnustuskunta.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän kuuluu pieneen kirkkokuntaan.
Suomessa on useita erilaisia kirkkokuntia.
Kirkkokunnilla on omat perinteensä ja tapansa.

Etymologia

Alkuperä: yhdistelmä sanoista 'kirkko' ja 'kunta', jotka viittaavat kirkkoyhteisöön tai kirkkokuntaan.

Riimisanakirja

kirkkokunta rimmaa näiden kanssa:

valiokunta, lakivaliokunta, perustuslakivaliokunta, sosiaalivaliokunta, ministerivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, talousvaliokunta, maatalousvaliokunta

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

eksarkaatti, valtionkirkko, mormoni, metodismi, ortodoksinen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro