kivi
substantiivi
-
lujasta aineesta tehty luonnollinen kappale
Löysin kauniin kiven rannalta.
Taivutus
yks. nom. kivi, yks. gen. kiven, yks. part. kiveä, yks. ill. kiveen, mon. gen. kivien, mon. part. kiviä, mon. ill. kiviin.
Synonyymisanakirja
kivi
-
endokarppi, siemen, lohkare, kivenlohkare, siirtolohkare, kari#Finnish|kari.
Esimerkit
Hän heitti kiven veteen.
Kivet ovat painavia.
Tämä kivi on harvinainen.
Etymologia
Vanha suomen kielen sana
suomalais-ugrilainen kantakieli kiwe; sukulaissanat viro kivi, karjala kivi, pohjoissaame geadjgi, unkari kö. Englanniksi stone
Käännökset
| englanti |
heaviness pip endocarp, pit, stone |
Slangisanakirja
-
kaijari / skaijeri: kivi .
-
musa
-
musari: kivi / kivenmurikka : Vippasin karseen musarin siihen fönariin..
-
stebari
-
stebu
-
stemu
-
stenari
-
stenu : Pera stikkas stenun handelin fönariin.
Sanonnat
"Ei kiillä kallis kivi silittämättä, eikä ihminen tule täydelliseksi vastoinkäymisettä."
"Ei kivi kipuja itke, paasi vaivoja valita."
"Ei vierivä kivi sammaloidu."
"Kierrä minut elä kiroa: sanoi kivi kyntäjätä."
"Kierrä, älä kiroa, sanoi kivi kyntäjälle."
Riimisanakirja
kivi rimmaa näiden kanssa:
harmaakivi, rajakivi, raakakivi, hohkakivi, hiekkakivi, nurkkakivi, kiilakivi, kattilakivi, suolakivi
Liittyvät sanat
sammaloitua, petro-, laittamattomasti, menhir, mi