knalli
substantiivi
-
syyliperäinen, virtaviivainen päähine
Hänellä on päässään knalli.
Taivutus
yks. nom. knalli, yks. gen. knallin, yks. part. knallia, yks. ill. knalliin, mon. gen. knallien, mon. part. knalleja, mon. ill. knalleihin.
Esimerkit
Hän käytti vanhanaikaista knallia työmatkallaan.
Knalli on peräisin viktoriaaniselta ajalta.
Knallin käyttäminen on nykyään harvinaisempaa.
Etymologia
Lainasana ruotsin sanasta knall, tarkoittaen kovaa kupua tai hattua.
Käännökset
| englanti |
bowler, bowler hat, derby, derby hat, plug hat |
| ranska | chapeau melon (m) |
| saksa | Melone (f), Melonenhut (m) |
| italia | bombetta (f) |
| venäjä | котело́к (m) |
| ruotsi | plommonstop |