koillinen
substantiivi
-
ilmansuunta, joka on itäisen ja pohjoisen välissä
Aurinko nousee koillisesta." "koilliskolkka
Taivutus
yks. nom. koillinen, yks. gen. koillisen, yks. part. koillista, yks. ill. koilliseen, mon. gen. koillisten koillisien, mon. part. koillisia, mon. ill. koillisiin.
Esimerkit
Koillinen tuuli toi mukanaan viileyttä.
Koillinen suunta oli selvä.
Matka koilliseen kesti tunteja.
Etymologia
koil- (epäselvän alkuperän vanha suuntaa osoittava termi lisättynä liitteellä -linen)
Käännökset
Riimisanakirja
koillinen rimmaa näiden kanssa:
kuninkaallinen, sotilaallinen, puolisotilaallinen, merisotilaallinen, maallinen, ylimaallinen, isänmaallinen, kiihkoisänmaallinen, epäisänmaallinen, yltiöisänmaallinen
Liittyvät sanat
väli-ilmansuuntaLäheisiä sanoja
kohvajää, koi, koikkelehtia, koillinen, koilliskolkka, koillismyrsky