koirankieli
substantiivi
-
1. kasvi, jonka lehdet muistuttavat koiran kieltä 2. jonkun koiran kieli
"1. Koirankieli kasvoi metsän reunamilla. 2. Koiran kieli roikkui sen suusta sen juostessa."
Taivutus
yks. nom. koirankieli, yks. gen. koirankielen, yks. part. koirankieltä, yks. ill. koirankieleen, mon. gen. koirankielten koirankielien, mon. part. koirankieliä, mon. ill. koirankieliin.
Esimerkit
Koiran kielen väri oli vaaleanpunainen.
Hän tutki koiran kieltä huolellisesti.
Koirankieli on usein kosteaa ja kylmää tuntumaltaan.
Käännökset
englanti |
hound's-tongue |
Riimisanakirja
koirankieli rimmaa näiden kanssa:
vaa'ankieli, maailmankieli, kansankieli, palkeenkieli, käärmeenkieli, lapsenkieli, lastenkieli, äidinkieli, ruumiinkieli
Läheisiä sanoja
koirankarva, koirankasvattaja, koirankeksi, koirankieli, koirankirppu, koirankoppi