koisa
substantiivi
-
vanha suomalainen yksikkö, jolla mitattiin viljan määrää ja painoa
Tuon verran viljaa vastaa yhtä koisaa.
Taivutus
yks. nom. koisa, yks. gen. koisan, yks. part. koisaa, yks. ill. koisaan, mon. gen. koisien koisain, mon. part. koisia, mon. ill. koisiin.
Esimerkit
Lapset yrittivät koisailla iltapäivän helteessä.
Kissamme koisaili mukavasti aurinkoisessa ikkunalaudalla.
On ihanaa koisata puun varjossa lämpimänä kesäpäivänä.
Etymologia
Alun perin tuntematon, mutta liittyy suomen verbinä 'koisata' (nukkua tai torkkua).
Käännökset
| englanti |
pyralid |
Slangisanakirja
-
koisaa: nukkua : Mä koisasin eile melkeen koko päivän.
Riimisanakirja
koisa rimmaa näiden kanssa:
vahakoisa, makoisa, kiihkoisa, jauhokoisa, lokoisa, karviaiskoisa
Läheisiä sanoja
koiravero, koiruoho, koiruus, koisa, koisaperhonen, koisata