kolhiutuma
substantiivi
-
kolhiutumisen seurauksena syntynyt vaurio, esimerkiksi naarmu tai lommo
Huonekalun pinnassa oli selkeitä kolhiutumia.
Taivutus
yks. nom. kolhiutuma, yks. gen. kolhiutuman, yks. part. kolhiutumaa, yks. ill. kolhiutumaan, mon. gen. kolhiutumien kolhiutumain, mon. part. kolhiutumia, mon. ill. kolhiutumiin.
Esimerkit
Puhelimen näytössä on pieni kolhiutuma.
Vanha kaappi on täynnä kolhiutumia.
Kolhiutuma ei ollut korjattavissa.
Käännökset
Liittyvät sanat
kolhiintumaLäheisiä sanoja
kolhiintua, kolhiintuma, kolhiutua, kolhiutuma, kolho, kolhoosi