kolina
substantiivi
-
ääni, joka syntyy, kun kovat esineet iskevät yhteen
Kuulin kolinaa keittiöstä.
Taivutus
yks. nom. kolina, yks. gen. kolinan, yks. part. kolinaa, yks. ill. kolinaan, mon. gen. kolinoiden kolinoitten kolinain, mon. part. kolinoita, mon. ill. kolinoihin.
Synonyymisanakirja
kolina
-
kalske, räminä, helinä, kalina, kalskahdus, kilinä, rätinä.
Esimerkit
Käytävän kolina kuului selvästi.
Portaissa kuului kolinaa yömyöhään.
Kolina herätti hitaasti nukkuvan perheen.
Etymologia
ensimmäinen käyttö Suomessa lainattu ruotsin sanasta 'klinga', joka viittaa resonointiin tai helinään
Käännökset
Slangisanakirja
-
Kolina: Eau de Cologne / Kölninvesi : Densat veti pitskun perällä kolinaa.
-
kolinalesti: Eau de Cologne / Kölninvesi
-
kolinavesi: Eau de Cologne / Kölninvesi
Liittyvät sanat
kolina (2), kärrynpyöräLäheisiä sanoja
kolikkoautomaatti, kolikkokukkaro, kolikkopuhelin, kolina, kolista, kolistaa