kolina

substantiivi

  1. ääni, joka syntyy, kun kovat esineet iskevät yhteen

    Kuulin kolinaa keittiöstä.
Taivutus

yks. nom. kolina, yks. gen. kolinan, yks. part. kolinaa, yks. ill. kolinaan, mon. gen. kolinoiden kolinoitten kolinain, mon. part. kolinoita, mon. ill. kolinoihin.

Synonyymisanakirja

kolina

  1. kalske, räminä, helinä, kalina, kalskahdus, kilinä, rätinä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Käytävän kolina kuului selvästi.
Portaissa kuului kolinaa yömyöhään.
Kolina herätti hitaasti nukkuvan perheen.

Etymologia

ensimmäinen käyttö Suomessa lainattu ruotsin sanasta 'klinga', joka viittaa resonointiin tai helinään

Slangisanakirja

  • Kolina: Eau de Cologne / Kölninvesi : Densat veti pitskun perällä kolinaa.

  • kolinalesti: Eau de Cologne / Kölninvesi

  • kolinavesi: Eau de Cologne / Kölninvesi

Riimisanakirja

kolina rimmaa näiden kanssa:

solina

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kolina (2), kärrynpyörä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro